Milindapañha

Meṇḍakapañha

Paṇāmitavagga

2. Sabba­satta­hita­phara­ṇa­pañha

“Bhante nāgasena, tumhe bhaṇatha—‘tathāgato sabbasattānaṃ ahitamapanetvā hitamupadahatī’ti. Puna ca bhaṇatha aggik­khan­dhūpame dhammapariyāye bhaññamāne ‘saṭṭhimattānaṃ bhikkhūnaṃ uṇhaṃ lohitaṃ mukhato uggatan’ti. Aggik­khan­dhūpamaṃ, bhante, dhamma­pariyā­yaṃ desentena tathāgatena saṭṭhimattānaṃ bhikkhūnaṃ hitamapanetvā ahita­mu­padahi­taṃ. Yadi, bhante nāgasena, tathāgato sabbasattānaṃ ahitamapanetvā hitamupadahati, tena hi aggik­khan­dhūpame dhammapariyāye bhaññamāne saṭṭhimattānaṃ bhikkhūnaṃ uṇhaṃ lohitaṃ mukhato uggatanti yaṃ vacanaṃ, taṃ micchā. Yadi aggik­khan­dhūpame dhammapariyāye bhaññamāne saṭṭhimattānaṃ bhikkhūnaṃ uṇhaṃ lohitaṃ mukhato uggataṃ, tena hi tathāgato sabbasattānaṃ ahitamapanetvā hita­mu­pada­hatīti tampi vacanaṃ micchā. Ayampi ubhato koṭiko pañho tavānuppatto, so tayā nibbāhitabbo”ti.

“Tathāgato, mahārāja, sabbasattānaṃ ahitamapanetvā hitamupadahati, aggik­khan­dhūpame dhammapariyāye bhaññamāne saṭṭhimattānaṃ bhikkhūnaṃ uṇhaṃ lohitaṃ mukhato uggataṃ, tañca pana na tathāgatassa katena, tesaṃyeva attano katenā”ti.

“Yadi, bhante nāgasena, tathāgato aggik­khan­dhūpamaṃ dhamma­pariyā­yaṃ na bhāseyya, api nu tesaṃ uṇhaṃ lohitaṃ mukhato uggaccheyyā”ti. “Na hi, mahārāja, micchā­paṭi­pannā­naṃ tesaṃ bhagavato dhamma­pariyā­yaṃ sutvā pariḷāho kāye uppajji, tena tesaṃ pariḷāhena uṇhaṃ lohitaṃ mukhato uggatan”ti. “Tena hi, bhante nāgasena, tathāgatasseva katena tesaṃ uṇhaṃ lohitaṃ mukhato uggataṃ, tathāgatoyeva tattha adhikāro tesaṃ nāsanāya, yathā nāma, bhante nāgasena, ahi vammikaṃ paviseyya, athaññataro paṃsukāmo puriso vammikaṃ bhinditvā paṃsuṃ hareyya, tassa paṃsuharaṇena vammikassa susiraṃ pidaheyya, atha tattheva so assāsaṃ alabhamāno mareyya, nanu so, bhante, ahi tassa purisassa katena maraṇappatto”ti. “Āma, mahārājā”ti. “Evameva kho, bhante nāgasena, tathāgatoyeva tattha adhikāro tesaṃ nāsanāyā”ti.

“Tathāgato, mahārāja, dhammaṃ desayamāno anuna­yap­paṭi­ghaṃ na karoti, anuna­yap­paṭi­gha­vippa­mutto dhammaṃ deseti, evaṃ dhamme desīyamāne ye tattha sammāpaṭipannā, te bujjhanti. Ye pana micchā­paṭi­pannā, te patanti. Yathā, mahārāja, purisassa ambaṃ vā jambuṃ vā madhukaṃ vā cālayamānassa yāni tattha phalāni sārāni daḷ­ha­bandha­nāni, tāni tattheva accutāni tiṭṭhanti, yāni tattha phalāni pūti­vaṇṭa­mūlāni dubba­la­bandha­nāni, tāni patanti; evameva kho, mahārāja, tathāgato dhammaṃ desayamāno anuna­yap­paṭi­ghaṃ na karoti, anuna­yap­paṭi­gha­vippa­mutto dhammaṃ deseti, evaṃ dhamme desīyamāne ye tattha sammāpaṭipannā, te bujjhanti. Ye pana micchā­paṭi­pannā, te patanti.

Yathā vā pana, mahārāja, kassako dhaññaṃ ropetukāmo khettaṃ kasati, tassa kasantassa aneka­sata­sahas­sāni tiṇāni maranti; evameva kho, mahārāja, tathāgato pari­pakka­mānase satte bodhento anuna­yap­paṭi­gha­vippa­mutto dhammaṃ deseti, evaṃ dhamme desīyamāne ye tattha sammāpaṭipannā, te bujjhanti. Ye pana micchā­paṭi­pannā, te tiṇāni viya maranti.

Yathā vā pana, mahārāja, manussā rasahetu yantena ucchuṃ pīḷayanti, tesaṃ ucchuṃ pīḷayamānānaṃ ye tattha yantamukhagatā kimayo, te pīḷiyanti; evameva kho, mahārāja, tathāgato pari­pakka­mānase satte bodhento dhamma­yanta­mabhi­pīḷa­yati, ye tattha micchā­paṭi­pannā, te kimī viya marantī”ti.

“Nanu, bhante nāgasena, te bhikkhū tāya dhammadesanāya patitā”ti? “Api nu kho, mahārāja, tacchako rukkhaṃ tacchanto ujukaṃ parisuddhaṃ karotī”ti? “Na hi, bhante, vajjanīyaṃ apanetvā tacchako rukkhaṃ ujukaṃ parisuddhaṃ karotī”ti. “Evameva kho, mahārāja, tathāgato parisaṃ rakkhanto na sakkoti bodhaneyye satte bodhetuṃ, micchā­paṭi­panne pana satte apanetvā bodhaneyye satte bodheti, attakatena pana te, mahārāja, micchā­paṭi­pannā patanti.

Yathā, mahārāja, kadalī veḷu assatarī attajena haññati; evameva kho, mahārāja, ye te micchā­paṭi­pannā, te attakatena haññanti patanti.

Yathā, mahārāja, corā attakatena cakkhuppāṭanaṃ sūlāropanaṃ sīsacchedanaṃ pāpuṇanti; evameva kho, mahārāja, ye te micchā­paṭi­pannā, te attakatena haññanti patanti. Yesaṃ, mahārāja, saṭṭhimattānaṃ bhikkhūnaṃ uṇhaṃ lohitaṃ mukhato uggataṃ, tesaṃ taṃ neva bhagavato katena, na paresaṃ katena, atha kho attanoyeva katena.

Yathā, mahārāja, puriso sabbajanassa amataṃ dadeyya, te taṃ amataṃ asitvā arogā dīghāyukā sabbītito parimucceyyuṃ, athaññataro puriso durupacārena taṃ asitvā maraṇaṃ pāpuṇeyya, api nu kho so, mahārāja, amatadāyako puriso tatonidānaṃ kiñci apuññaṃ āpajjeyyā”ti? “Na hi, bhante”ti. “Evameva kho, mahārāja, tathāgato dasasahassiyā lokadhātuyā devamanussānaṃ amataṃ dhammadānaṃ deti, ye te sattā bhabbā, te dhammāmatena bujjhanti. Ye pana te sattā abhabbā, te dhammāmatena haññanti patanti. Bhojanaṃ, mahārāja, sabbasattānaṃ jīvitaṃ rakkhati, tamekacce bhuñjitvā visūcikāya maranti, api nu kho so, mahārāja, bhojanadāyako puriso tatonidānaṃ kiñci apuññaṃ āpajjeyyā”ti? “Na hi, bhante”ti. “Evameva kho, mahārāja, tathāgato dasasahassiyā lokadhātuyā devamanussānaṃ amataṃ dhammadānaṃ deti, ye te sattā bhabbā, te dhammāmatena bujjhanti. Ye pana te sattā abhabbā, te dhammāmatena haññanti patantī”ti. “Sādhu, bhante nāgasena, evametaṃ tathā sampaṭicchāmī”ti.

Sabba­satta­hita­phara­ṇa­pañho dutiyo.