Milindapañha

Sativagga

1. Kāya­piyā­yana­pañha

Rājā āha—“bhante nāgasena, piyo pabbajitānaṃ kāyo”ti? “Na kho, mahārāja, piyo pabbajitānaṃ kāyo”ti. “Atha kissa nu kho, bhante, kelāyatha mamāyathā”ti? “Kiṃ pana te, mahārāja, kadāci karahaci saṅgāmagatassa kaṇḍappahāro hotī”ti? “Āma, bhante, hotī”ti. “Kiṃ nu kho, mahārāja, so vaṇo ālepena ca ālimpīyati telena ca makkhīyati sukhumena ca coḷapaṭṭena paliveṭhīyatī”ti? “Āma, bhante, ālepena ca ālimpīyati telena ca makkhīyati sukhumena ca coḷapaṭṭena paliveṭhīyatī”ti. “Kiṃ nu kho, mahārāja, piyo te vaṇo, tena ālepena ca ālimpīyati telena ca makkhīyati sukhumena ca coḷapaṭṭena paliveṭhīyatī”ti? “Na me, bhante, piyo vaṇo, api ca maṃsassa ruhanatthāya ālepena ca ālimpīyati telena ca makkhīyati sukhumena ca coḷapaṭṭena paliveṭhīyatī”ti. “Evameva kho, mahārāja, appiyo pabbajitānaṃ kāyo, atha ca pabbajitā anajjhositā kāyaṃ pariharanti brahma­cari­yā­nuggahāya. Api ca kho, mahārāja, vaṇūpamo kāyo vutto bhagavatā, tena pabbajitā vaṇamiva kāyaṃ pariharanti anajjhositā. Bhāsitampetaṃ, mahārāja, bhagavatā—

‘Alla­cammap­pa­ṭicchanno,
navadvāro mahāvaṇo;
Samantato paggharati,
asuci­pūti­gandhiyo’”ti.

“Kallosi, bhante nāgasenā”ti.

Kāya­piyā­yana­pañho paṭhamo.