Saṃyutta Nikāya 14

1. Nānattavagga

5. Dutiya­vedanā­nānat­ta­sutta

Sāvatthiyaṃ viharati. “Dhātunānattaṃ, bhikkhave, paṭicca uppajjati phassanānattaṃ, phassanānattaṃ paṭicca uppajjati vedanānānattaṃ, no vedanānānattaṃ paṭicca uppajjati phassanānattaṃ, no phassanānattaṃ paṭicca uppajjati dhātunānattaṃ. Katamañca, bhikkhave, dhātunānattaṃ? Cakkhudhātu … pe … manodhātu—idaṃ vuccati, bhikkhave, dhātunānattaṃ.

Kathañca, bhikkhave, dhātunānattaṃ paṭicca uppajjati phassanānattaṃ, phassanānattaṃ paṭicca uppajjati vedanānānattaṃ, no vedanānānattaṃ paṭicca uppajjati phassanānattaṃ, no phassanānattaṃ paṭicca uppajjati dhātunānattaṃ? Cakkhudhātuṃ, bhikkhave, paṭicca uppajjati cak­khu­samphasso, cak­khu­samphas­saṃ paṭicca uppajjati cak­khu­samphas­sajā vedanā, no cak­khu­samphas­sa­jaṃ vedanaṃ paṭicca uppajjati cak­khu­samphasso, no cak­khu­samphas­saṃ paṭicca uppajjati cakkhudhātu … pe … manodhātuṃ paṭicca uppajjati manosamphasso, manosamphassaṃ paṭicca uppajjati mano­samphas­sajā vedanā, no mano­samphas­sa­jaṃ vedanaṃ paṭicca uppajjati manosamphasso, no manosamphassaṃ paṭicca uppajjati manodhātu. Evaṃ kho, bhikkhave, dhātunānattaṃ paṭicca uppajjati phassanānattaṃ, phassanānattaṃ paṭicca uppajjati vedanānānattaṃ, no vedanānānattaṃ paṭicca uppajjati phassanānattaṃ, no phassanānattaṃ paṭicca uppajjati dhātunānattan”ti.

Pañcamaṃ.